... että en todellakaan tarkoittanut edellisellä turinallani sitä että lapset saavat vapaan kasvatuksen. Olen sitä mieltä että lapsi tuntee olonsa sitä turvallisemmaksi mitä paremmin hänelle on laitettu rajat. Ajattelin vain että kaikki turha pakottaminen esim syömään. Turhat kiellot ja liiat kiellot ja käskyt pitää harkita. Ei lapselle saa kaikesta sanoa EI ! Ennen kaikkea ei saa vaatia että on lapsi on aina kiltti. Huh tämä onkin vaikeampaa hih ;) siis kertoa mitä oikein tarkoittaa kun ne omassa päässä ovat hyvin selkeät nuo asiat.... en vaan taida saada niitä selkeästi ulos. Olen kuitenkin yli 30vuotta hoitanut alle kouluikäisiä. Joten en siis ihan kokematon olekkaan. Olen nähnyt erilaisten kasvatusmetodien seuraukset jne. Kaikkein tärkeittä on arvostaa lasta sellaisena kuin hän on.

Niinpä ! Sain ilokseni pienimmän 9.12.2011 syntyneen pojun perjantaista lauantaihin yökylään. Olipas meillä ihan mukavaa Poju nukkui hyvin rauhallisesti kunhan vain yösyötön sai ajallaan niin unta vaan jatkettiin. Jos oli rauhaton niin vähän kättä massulle niin rauhoittui. Sittenpä meillä olikin lauantai vauhdikas päivä. Toni putosi sohvalta ja loukkasi huulensa. Eikun vaan liimaukseen huuli. Nyt vielä aristaa kehoaan. Eli ei voi nostaa esim. kainalon alta. Röntgenissä kävi ja olkapäässä joku viiva hih sitä ei siis lääkäri osannut lukea mitä se on. Huomena saa tietää... liekö hiusmurtuma. Toni on pitkä poika ja hieman ehkä siitä johtuen kömpelö. Kun ukki kysyi seuraavana päivänä että sattuikos se Tonille pipi eilen. Pikkumies reippaasti poisti tutin suusta ja aukaisi suun. Että katsoppas ite. Toni on aivan ylen hurmaava pieni suuri mies. Hän ymmärtää kaiken todella hyvin. Puhe ei kyllä vielä tule. Odottelen innolla koska minusta tuntuu että hänellä tulee olemaan sitten paljon asiaa. No sittenpä sunnuntaina olikin kastejuhla. Poju sai nimekseen Aleksi Elias. Nyt sitten mummolla on Toni ja Aleksi. Aleksistakin tulee pitkä mies. Ainakin jo siltä alkaa näyttää. Kasvaa reippaasti. Ja on sitten sellainen sinisilmä hurmuri. On ihanaa odottaa kesää ja sitten lasten kanssa luontoon pääsyä. Toni osaakin nauttia mummon mansikkapenkeistä ensikesänä. Aaaah että ikävöin kesää. Varsinkin kevättä rakastan kun alkaa kaikki vihreä hiljalleen puhjeta. Hih... tiedän kyllä... noista lapsen lapsista en osaa kuin hehkuttaa... ehkä tämä mummo ei koskaan tule huomaamaan niiitä pieniä huonoja puolija joita pojissa voi ehkä olla. hih... ei ei ei ... en edes suostu huomaamaan. Lapset on hurmaavia sellaisena kuin he sattuvatkin olemaan. Kyllä mummon Toni kultakin osaa olla voimakas tahtoinen... se on hyvä se. Mummo on ollut liian kiltti tyttösestä mummoikään että.... sellaisia lapsia ei tarvitse olla kuin itse olen ollut. Haluan rohkaista lapsia olemaan omia itsejään... Omia lapsia en v ielä ihan niin osannut... minut oli niin hyvin opetettu että pitää aina olla kiltti muuten et kelpaa mihinkään... sitä oli vaikea itse tajuta ja ehkä en osannut omia lapsia vielä siltä täysin varjella ja opettaa rohkeiksi... Nytpä siis teen kaikkeni että lapsen lapset saavat tuplasti olla sitä mitä he ovat kaikkine tunteineen ja vikoineeen päivinee. Semmoisia tällä kertaa.

Kaikille netti ystävilleni oikein ihanaa talven jatkoa ! Odotetaan yhdessä kevättä!

Viieinkin rupesin neulomaan sukkia saamastani ihanasta valkoisesta villalangasta. Neulominen loppui lyhyeen. Olen villalle allerginen ja olen tietoinen ollut montakymmentä vuotta. Välillä kuitenkin olen neulonut villasta sukkia. Kunnes nyt sain sen verran kovat allergia oireet että pakko oli lopettaa neulominen. Kyllä suututtaa. Vaikka todellakin olen tiennyt jo kauan että olen todellakin allerginen villalle, pölylle ja monelle muulle. No se siitä ! Täytyy vaan antaa periksi. Onneksi on paljon muitakin lankoja kuin villalangat ;)

Meillä on ristiäiset sunnuntaina. Mummon tuorein kulta saa nimet. Nuoripari on onnensa kukkuloilla. Vai kuinka ajattelisit tästä..... tapahtui noin kaksiviikkoa vauvan syntymän jälkeen. Juttelin tyttäreni kanssa puhelimessa. Hän rupesi yks kaks itkemään. Huolestuin heti todella kovasti. Kyselin sitten hyvin varoen että miksi itku ? Vastaus yllätti minut täysin. "Voi äiti kun olen niin onnellinen. Minulla on ihana aviomies ja aivan ihana vauva. VOI TAIVAS ! Kuinka se tuntuikaan yllättävälle ja aivan ihmeelliselle. Kuulinko oikein. Onko oikeasti vielä tällaista olemassa. Olen todella onnellinen että tyttäreni kokee niin suurta onnea ! Kuten olen ennenkin todennut tämä vävyni on kyllä ollut alusta lähtien aivan ihana.

Mummon Toni kulta ei ole vielä oppinut puhumaan.... ja kiire ei oikeastaan olekkaan. Ollaan onnellisia siitä että hän ymmärtää kaikki niin hyvin. Puhut tai sanot mitä tahansa tietysti selkeästi. Hän ymmärtää kyllä. Tarkkailen Tonia paljon ehkä sen syntymän vuoksi.... se kun menin miten meni. Ettei vaan mitään ikävää olisi siitä seurannut.  Toni on aivan ihana reipas poika. Vauvasta vähän mustasukkainen tottakai.. mutta kun otan molemmat aina yhtäaikaa syliin niin eiköhän se siitä!

Surullinen olen siitä että merkonomi-artesaanini ei ole saanut töitä. Hän oli kolmen kuukauden työharjoittelussa (työkkärin järjestämä) prismalla. Kun työkkärissä oli sanottu että jotkut teistä saa sitten töitä täältä. JOOOOOPAJOOO tuli kolmekuukautta täyteen ja sanotaan että no joulun alla olisi muutamia tunteja päivässä halukkaille töitä. P....at Tyttö ei suostunut ja meni takaisin työkkäriin.... sielläpä olikin taas Prisman tiedotus... otetaan työhrjoitteluun kolmeksi kuukaudeksi.... hahahah Kyllä minä sitten vihaan tuollaisia asioita että nuoria käytetään noin hyväksi. Olisi nyt Prisma edes esimerkkinä muille työnantajille ja edes jonkun aina palkkaisi kunnolla... Noin käyttää jokainen työnantaja nuoria hyväksi. Se on väärin !!"

Virkaten... 1 kerä riitti.

ps. Antakaa vinkkejä kuinka pääsen noista ulkomaisista viesteistä eroon ??  Voiko niistä edes päästä eroon.....

Hyvää ja rauhaisaa Joulua kaikille !

Me rauhoitumme viettämään joulua lasten ja lastenlasten kanssa. Ehkäpä siinä sivussa täytyy vähän neuloakin... puikoille pukkaa frilla-huivia...

..tällainen. Vanhasta nahkalaukusta.

Tätä tehdessä meni muutamat neulat poikki rapsahtaen. Ei ollut nahkaneuloja.. vaan ihan tavallisilla neuloilla.. huh ! Oli todellakin työlästä.

ja sitten vielä omaan ikkunaan.

....vauvalle....

Tässä vähän isommille tontuille !

Äidin viluvarpaalle !

Meillä on siis  yksi todellinen viluvarvas... ja täytyi miettiä kuinka tossuista saisi vielä lämpimämmät.  Tulin tulokseen että...

ensin virkkasin tossut ja sitten virkkasin vielä päälle ketjusilmukoita ja sittn käytin tossun ns. nurjan puolen päällepäin.

Tuli todellakin lämpimät töppöset.

Vielä yhdet töppöset.. seuraavalle viluvarpaalle..

Nämä on ensin neulottu ja sitten virkattu väleihin ketjusilmukoita. Lämpimät siis nämäkin. Tossun kärjistä puuttuu kilikellot.

Tietysti vielä yhdet.....

Tietenkin mummon Tonille ! Näistäkin puuttuu kilikellot !

Olen saanut jotain aikaiseksikin.

Pukinkonttiin.

Tämä nuorelle parille toivomusten mukaan.

Esikoiseni poika syntyi 9.12.2011

Nyt olen siis todella onnellinen mummo ! Arvatkaas tuntuiko tänään ihanalle. Tyttäreni itki puhelimessa. ;) joooo

Kysyttyäni miksi noin rupesi itekettämään... (vähän kerkesin jo huolestua) Äiti kun minä olen niin onnellinen !

Minulla on ihana vauva ja aivan ihana mies. Mitäs siinä äiti voi kuin sydän melkein pakahtuu onnesta. He todellakin

ovat todella onnellisia... Ymmärsinkin siinä rivien välissä että tytärtäkin pelotti kokea niin suurta onnea.. että ihan

itketti. Kyllä meitä vielä hieman jännittää.... kun ensiviikolla tutkivat munuaiset pikkuiselta. Siellä on jotain ongelmia.

Nyt vain annamme pikku perheen levätä ja kotiutua kunnolla ja odotammekin että he sitten kutsuvat vauvaa katsomaan

kotiinsa kun on hyvä hetki. Kyllähän sitä jo sairaalassa käydessä kun näki pienen nyytin sydän oli ihan syrjällään.

Tottakai mummon valmistaman.

Yksityis kohtaa vähän tarkemmin...

ja sitten vielä pikkukaveri pussukan sisään.. . ei vaan tullut ihan koiran näköinen mutta.... hih sinne päin.

Mitäs muuta minä olen saanut aikaiseksi... hm. no tietysti ainakin pienet tossut tulevalle pikkuiselle.

Tässä joitain aikaan saannoksiani.

Huh aikaa onkin kulunut... viimeisestä. Olen vain ollut saamaton ... pitäisi päivittää vähän. On kyllä tullut tehtyä kaikenlaista pietä. Yritän nyt sitten päivitellä vähän tännekin niitä.. hiljalleen. Osan nyt ja sitten jatkoa. Minä nyt olen ollut ihan malttamaton. Odotan niinkovasti tätä toista mummon kultaa. Odotus on tyttärellä mennyt kohtalaisen hyvin. Raskausajan diapetes on hänellä hyvin ollut hallinnassa. Onneksi.  Tässä välissä oli viikkoja että piti olla melkein liikkumatta ettei syntyisi liian aikaisin. No on tuota aikaa vielä joulukuun 15 päivään mutta nyt on vähän helpottavampaa kun tietää että lapsi on kehittyneempi ja valmiimpi tähän maailmaan. Olen todellakin malttamaton hih ei vielä yksi lapsenlapsi riitä on niin paljon haleja ja hellyyttä jäljellä jota voin jakaa. Tonin kanssa minulla on ollut todella hauskaa. Toni pistää jo juoksuksi kun on mukavaa... eli meillä juostaan paljon. Hän on niin onnellisen tuntuinen lapsi että sitä on ihanaa katsoa. Olen hyvin ylpeä tyttärestäni joka on jaksanut hyvin hoitaa lastaan. Toni aina halaa mummoakin kun menen  sinne ja siinäpä sitä päivän energia välittyy mummoonkin.

Kiitos ! Eilen sain pakettisi ! Juuri kun olimme lähdössä mökille... ja minulla niin kovin flunssainen olo. Pakko vain oli lähteä syystyöt tekemään. Oli aivan ihanaa saada pakettisi niin lämpimän näköistä lankaa ja nam... juuri flunssaiselle sopiva namilaatikko. Valitettavasti en saanut kuvaa... mutta ihanaa päästä tekemään sukkaset tuosta langasta. KIITOS vielä kerran Jaanalle !

Voi harmi ! En osannut oikein tehdä mutta sovitaan näin että parempaa kuvaa tulee kunhan nuoripari kotiutuu häämatkaltaan. Tai kun saan jonkun lapsukaisista katsomaan mitä tein väärin. Tässä kuitenkin hääpuku valmiina... ja osa pitäjäänsäkin.

Häät olivat ihanat ! Lämminhenkiset ja kauniit. Aurinkokin lämmitti meitä vaikka tuuli olikin melko kovaa. Ruokaa ja herkkuja yleensäkin oli riittävästi. Nämä häät olivat hääparin näköiset. Siellä ei ollut ylimääräisiä tehtäviä ei parille eikä vieraillekaan. Ei poimittu sukkanauhoja ei ryöstelty morsianta eikä muutakaan. Luulen että juuri siksi häät oli poikkeukselliset nykypäivänä. Nyt kun on muotia että vieraille on jotain pientä ja on jos jonkinlaista ohjelmaa.

Nautin täysin siemauksin juhlista ja luulen että niin kaikki.

Kuvan saatte nähdä kun hän tulee sovittamaan ja laittaa kaikki tykötarpeet päällensä. Olen kyllä ollut todella hermostunut että onnistuuko ja kuinka käy kun sulhanen näkee. Onko mieleen? Hääkimpun suunnittelu alkaa seuraavaksi ja noh se kyllä on jo aivoissa valmis mutta.... katsotaan lähemmpänä kuinka sen käy.

Tonin kanssa meillä on kerennyt silti olla hauskaa vaikka ommella on pitänytkin. Hän on kyllä mahtava pakkaus. Huomena otankin hänet yökylään. Nyt onkin mennyt jo kolme viikkoa edellisestä yökylästä.

Esikoisen masu on jo aikas makeen näköinen. Tulee kaunis valokuva hääasu päällä kun siinä masu korostuu. Kyllä pari on täpinöissään tulevista häistä ja tressinpoikasta varmasti myös. Sisaret järjestää ohjelmaa ja luulen että tulee oikein ihastuttava päivä. Odotan kyllä kovasti tätä tulevaakin pientä poikaa. Lapsen isä on hyvin rakastava ja hoivaava esikoistani kohtaan. Siis yhäkin olen onnellinen anoppi siitä että hänellä on niin ihastuttava "tuleva mies"

... vaan ei suinkaan lähellekään valmis.

Tämä on vasta ensisovitus. Puuttuu tyllihame ja tuo mustan pitsin ompelu paikoilleen jne jne... mutta esimakua tästkin.

Prinsessani on kaunis ! Vaikka itse sanonkin. Voin vain kuvitella hänet tulevan miehensä vieressä ja hänellä on

musta puku jne.

Vielä siis riittää puuhaa. Luulen että tuo tyllihame muuttaa paljon leningin näköä. Eiköhän tätä taas ensiviikonlopulla jatketa. Tämän tekoon vain tulee hirveä kiire kun oma tekemisen riemu tulee mukaan. Muutenhan tällä ei kiirettä ole on vielä kuukausi aikaa.

Tällaista olen hiljalleen rakennellut. Tavallisia 7x7cm neliöitä käsin yhteen... aika yksinkertaista taasen. Näitä on vain mukava ommella käsin.

Muutamia päiviä sitten esikoiseni saapui sulhasensa kanssa ja heillä oli sitten niin mielenkiintoinen pyyntö. Äiti tekisitkö minulle hääpuvun. Luotan sinuun kyllä sinä osaat.  .........huh huh..... vähän kyllä pelottaa sitä ruveta kun ei ole valmista kaavaa. Ongelmana on se että pitäisi osata muokata kaavaaa niin että saisin kauniisti  lisättyä pukuun nyörityksen taakse.  Niin että sinne alle tulee kuitenkin kauniisti kangasta että ei iho näy. Olen jo kyllä paljon miettinyt ja pohtinut kuinka sen voisi yrittää mutta jos jollain teistä on kokemusta niin antakaa tulla vain minulle vinkkejä. Olen minä kyllä onnellinen...... on niin jännitt'vää kun  tulee ihanat juhlat. Lokakuun alussa ovat häät ja heidät vihitään ulkosalla jylhässä luonnossa. Kävimme jo katselemassa kankaat ja tykötarpeet kaupasta ja kunhan saan kaavan käsiini alkaa muokkaamisen yritykset. Tietenkin puku pitää ensin tehdä vaikka  lakanakankaasta ensin. Ai niin tulipa tuossa mieleen että Laurallakin on raskausajan diabetes mutta hän on niin tomera syömään oikein että ei ilmeisesti vielä ole suuriakaan vaikeuksia. Selkäkivut kylläkin on olleet kovia nyt muutamina päivinä. Ensiviikolla on lääkäri... katsoo voiko olla notkoselän aiheuttamaa kipua. Mitä sitten... No niin Toni on vallan hurmaava nuorimies. Kävelee harkitun rauhallisesti paikasta toiseen ja tahtoo nähdä kaiken mitä ympärillä tapahtuu. On siis vähän useamman kerran nosteltava ylemmä että näkee esim. mitä kattilassa kiehuu. Hän on kyllä todella kiltti lapsi mutta annas olla jos et ymmärrä mitä hän tarkoittaa... alkaa kova huuto... niin kauan että tiedät mitä hän tahtoo. Toni tykkäilee paljon eli silittää hiuksista hellästi ja katsoo niiiin kauniisti. Hän antaa siis paljon jokaiselle joka häntä hoitaa. Se rakkaus mitä hänkin osoittaa takaisin on jotain aivan ihmeellistä. Odotan ihan kovasti jo meidän toista tulokasta että Toni saa kaverin ja pääsee opettamaan mitä jo itse on oppinut. On se sitten varmasti mukavaa.

No nyt sitten olemme käyneet esikoisemme tupareissa.....  ja siellä sitten saatiinkin tietää tulevan vauvan sukupuoli.

Saatiin eteemme servetit jossa oli poikavauvan tossut. Minusta siis tulee toisen pojan mummo noin 15.12. On se kyllä

vaan taasen ihanaa. Vanhemmat ovat niiiiin ihania molemmat. Täytyy sanoa että voi sitä vävyäänkin rakastaa. He ovat niin

perusteellisen ihania kaikinpuolin. Olen onnellinen että tyttäreni löysi itselleen niin ihanan turvallisen "nallekarhun" Joka varmasti

pitää huolen hänestä ja lapsesta. Hehkutusta kyllä mutta ei aiheetta.

Toni saa näin kaverin. Varnasti vanhemmat haluavatkin pitää heitä paljon yhdessä. Odotan jo kovasti joulukuuta.

- Tässä tätä pientä uutisointia välillä-

... on taas kiva olla kotona. (no täytyy sanoa että miehen loman jälkeen, itsehän olen vieläkin pitkällä sairauslomalla)

Kas kummaa kun tulimme kotiin niin pitihän minun tietysti kokeilla onko tuo asfaltti yhtä kovaa kuin ennekin. Niinpä niin melkoinen kompura sitä onkin... vein roskia ja läksin katoksesta (siinä on sellainen koroke edessäs) ja tietysti minä siihen korokkeen reunalle astuin ja niin sitä sitten mentiin kohti kovempaa. Vasen jalka nuljahti korokkeen reunalta ja nilkka turposi ja polvi myös. Naamassa nenän alla reikä ja hampaat kipeät. Leuassa mustelmaa jne... en ole käynyt lääkärissä vaan seuraan kyllä maanantaihin miten vointi menee. Se siitä kompuroinnista.

Sainhan minä oikeastaan aikaan kaikenlaista pientä... mökillä laiteltiin mansikkaa ja siivottiin paikkoja ulkona. Hoidin omaa mussukkaani pariyötä kun tyttäreni muutti kivaan asuntoon... ja Toni oli ihan ymmällään. Toni kävelee ja on yhäkin niin syötävän suloinen. Meillä on ollut monta mukavaa hetkeä yhdessä. Hän on sellainen että sairaudetkin pienenee ja olo huojentuu kun Toni tulee mummon luokse.

Esikoiseni muutti myös.. hih hih siitä 24neliön asunnosta reiluun 40neliöön ja asunto tuntuu nyt suurelta........... kun on ollut sellaisessa ahtaudessa tähän asti. Masu kasvaa ja huomena menemme sinne tupareihin ja sukua tulee myös... ja siellä he kertovat sitten meille kumpainen vauveli sieltä tulee tyttö vai poika... hih hih ukki on varma että tyttö. no se on fifty fifty...

Kävin muuten mustikassakin... oli niin kuumaa että.. huh huh mutta se oli silti niin terapeuttista.. hiljaisuus ja sinisiä mättäitä ympärillä. Mikäs siinä oli poimiessa. Eihän se tietenkään siinä 28asteen helteessä mukavaa sillä lailla ole kuin viileämmällä ilmalla. Tarkoitus oli kokoajan vain kerätä sen minkä jaksoi hiljallensa... sain lapsille vähän mustikkaa pakkaseen ja omaankin pakkaseen. Poikani rakastaa mustikkamaitoa ja mustikkapiirakkaa. Tietysti kaikki siitä tykkää mutta hän eritoten. Mansikkaa ei ole ollenkaan kun en raskinut sitä ostaa. Kun on pitkään pois töistä niin sitä joutuu kummasti karsimaan ostojaan.

Monta käsityötä on aluillaan.... tilkkupeitto mökille.... kaulahuivia kaksikin ihanille veljen tyttärille. He kävivät mökillä kesällä ja ovat todellakin ihania tyttöjä 15v ja 12v  Mitäs vielä... no suunnitelmia on moniakin.,. tuli myös Tonin äidille ommeltua käsin kahdet verhot.. niinpä niin mielestäni ne tuli sievät kun ei ommellut koneella.

Tämmöisä tänne tänään... katsotaan kuinka tämä postailu taas alkaa sujua.. kaikkia teitä ystäväni olen käynyt täällä aina katselemass välillä. On niin paljon kaikkea ihanaa mitä olette tehneet... että ihan harmitus iskee kun ei uutta valmista ole itse saanut aikaiseksi.